Lipasto (restaurointi / uudistus)

Joo vanha lipasto oli jokapuolelta täynnä kaikenlaisia jälkiä, lohkeamia ja naarmuja. Pitihän sillekin sitten jotain tehdä, että läpäisisi standardini :)

Yksinkertainen homma tiedossa. Ensin lipasto tuli purettua palasiksi eli laatikot erilleen ja kannen otin myös irti koska se oli pahasti taipunut ja rikkinäinen.

 Mahtavasti suunniteltu rakenne joskus aikanaan, nykyään ei tuollaisesta lähes raakasta laudasta osattaisi tehdä enään mitään mutta joskus on selvästi jaksettu käyttää aikaa.

No lipaston kyljet tulisi olemaan helppo pyhkäistä epäkeskohiomakoneella mutta muuten noita muotoja piisasi kyllä ihan tarpeeksi tuossa lipaston etureunoissa. Laatikoiden "naamat" päätin vetää siklillä. On todella hyvä konsti jos vaan onnistuu (kaikki maalit ei tunnu sillä lähtevän). Eli kuumailmailma puhaltimella lämpöä vanhaan maaliin jopa aika rohkeastikin ja sitten lykkää siklillä (eli teräslastalla) maalin pois. Tuollaiset laatikot tuli siistittyä noin 15 minuutissa kun vaikka koneella olisi hionut noin hyvin olisi siinä kestänyt tunteja. 

Ei pahat laatikot mielestäni. Vetimet tietenkin piti ensin purkaa pois, ne olikin tautisen pienillä perus vedin ruuveilla jotka olivat pahasti ruostuneet ja hapettuneet. Sen verran kävi tuuria, että yksikään ruuvi ei mennyt poikki ja jättänyt jälkeensä metallia. Kuvassa muuten näkyy myös, että lipastossa on kaikenlaisia eripari jalkoja joita aikojen saatossa siihen vissiin vaihdeltu.

 Ei se niin hienossa kunnossa ollut alunperin. Tässä toinen kylki.

Pakko oli kokeilla laatikoita takaisin paikoilleen ja jos vähääkään raffinpaan paikkaan olisin ollut lipastoa laittamassa olisin jättänyt laatikot noin. Lakka vain päälle jotta vähän vielä tummuvat niin ai kun olis ollut hieno. Tällä kertaa kuitenkin oli selvää, että lipasto tulee valkoiseksi. Ja kannen vaihdon takia vanhan puun tuoma suora linja ei olisi myöskään jatkunut toivomallani tavalla ylös asti.. Eli valkoiseksi.

Kansi irtonaisena mutta enpä ymmärtänyt ottaa kuvaa toiselta puolelta.. No jokatapauksessa kansi on pahasti vääntynyt aikojen saatossa ja pintapuolella todella syviä naarmuja, koloja ja halkeamia. Vanhasta kannesta sai mitat ja myös lukkojen kielien aukkojen kohdat.

Nyt kun lipastoon on tullut ensimmäinen kerros valkoista huomaa vasta miten keltainen se oikeastaan olikaan. Vanha sävy oli mitä ilmeisimmin sellainen vanhanajan kermansävy joka aikojen saatossa vielä enemmän alkanut tummua ja taittua keltaiseen. Kyseinen väri on mielestäni mahtava mutta tämä nyt tartti saada valkoiseksi ja sillä sipuli. 

Uusi kansi tuli mäntyliimalevystä. Lipasto oli muutenkin mäntyä joka on ehdottomasti näissä Suomalaisissa vanhoissa huonekaluissa koivun ja ehkä kuusenkin kanssa se yleisin. Koivu vaan on niin julmetun kovaa, vaaleaa ja jopa harvinaisempaa mäntyyn verrattuna, että on vähemmän käytettyä. Kannesta tehtiin tasan saman kokoinen kuin vanhakin. Se oli juuri sopivan verran yli joka puolelta jotta näyttää "massiiviselta" ja tuo mukavan varjon.

Reunaan jyrsin hyvin hillityn muodon joka mielestäni sopi kuin nenä päähän tuohon vanhaan tyyliin. Vanhassakin kannessa oli muotoa reunassa mutta se oli niin kulunut, että oli paha sanoa tarkalleen muodosta. Massiivisuudesta vielä, että pakko myöntää mielessä käyneen myös paksu mahonki kansi tai muu vastaava hulluttelu joka siis poikkeaisi tyylisti ihan tahallisesti aivan täysin mutta ei se vaan tässä tapauksessa käynyt, aina jos tälläistä vanhaa pääsee laittelemaan, sitä pitää kunnioittaa koska ajassa ei pääse taaksepäin. Ja kaikilla tälläisillä huonekaluilla on oma paikkansa ja tarkoituksensa. Tämä ei paksua kantta tarvinnut vaan oli upea jo omine yksityiskohtineen ja sen vuoksi kun on suunnilleen laudasta taiteiltu, päällepäin ei heti uskoisi.

Maalatessa muuten kannattaa muistaa, että ei kannata koskaan laatikoita tai niiden paikkoja maalata kovin "syvälle" tuonne lipastoon. Laatikon kulku vain huononee ja mitään iloa siitä ei ole. Puu tykkää kun se saa happea edes jommaltakummalta puolelta.

Tälläinen siitä lopulta tuli. Vetimet on samat vanhat pahasti hapettuneet (joista tollo ei ottanut kuvaa), hioin ne vain hyvin ja maalasin mustalla spraylla useaan kertaan. Katsotaan nyt kauanko kestävät. Jaloiksi sain neljä hyvin yksinkertaista puista jalkaa vanhasta sohvasta joka oli menossa kaatopaikalle. Maalasin ne samalla valkoisella hionnan jälkeen. Jouduin kiinnittämään ne täyttämällä vanhojen jalkojen suuret reijät kemiallisella metallilla (aika hyvä konsti kohdissa jotka eivät näy, muuten kannattaa käyttää jotain puukittiä) ja sitten uusille jaloille sopivat reijät siihen ja sialla jalat kiinni. Uskon, että pysyy. Kaiken kaikkiaan lipasto onnistui hyvin. Siitä ei koskaan ollut tarkoitus tulla sellaista, ettei siinä yhtään olisi rakoja tms. ne ovat nimittäin niitä asioita jotka tekevät vanhat huonekalusta vanhan. Ilman niitä se voisi yhtähyvin olla suoraan ikeasta. 

Mahtava vanha käyttöesine. Kannattava projekti.

Lipasto ei maksanut minulle mitään ja maaleihin yms meni rahaa noin 45€ toki vähän hommiakin oli mutta kyllä kannatti.

Tarvikelista

Kiva kalustemaali

Vedinruuveja (noin 0.5€ /kpl)

Spraymaalia

Hiomapapereita

Liimalevy

4kpl puisia jalkoja

Kemiallista metallia

Sika tuubi (siitä jäi kyllä muuhunkin kivasti)

Pensseleitä

Toivottavasti jollekin iskee inspiraatio tästä.. Innolla odotan jos tulee kommenttia jonkun omista projekteista. Itse lisään tänne taas kunhan ehdin.


Toivon näihin postauksiin kommentteja ja otan mielelläni vastaan myös käyttäjien projekteja joista sitten teen postauksen tai käytän lukijan valmista tekstiä. Miten vain. Isommat kuvat ja jutut voi lähettää testitjatekeleet@gmail.com


Kommentoikaa rohkeasti vaan.

Jos kiinnostuit jostain blogilla muista tykätä facebookissa (oikealla ylhäällä on nappula) niin saat jatkossakin tiedon kun tulee jotain uutta :) . Pelkästään tästä tekstistä tykkäät helposti tuossa alla olevan napin painalluksella.  Loppuun vielä suuri kiitos kun lueskelit.